Elena Stikhina – matkalla maailman huipulle

I´m sorry, are you Jan? 

Kuulin kysymyksen selkäni takaa brooklynilaisessa ruokakaupassa marraskuisena iltana 2016. Olimme pienen laulajaporukan kanssa koelaulumatkalla New Yorkissa ja odotimme joukkoomme vielä nuorta venäläissopraanoa, Elena Stikhinaa. Hänen oli määrä majoittua kanssamme suureen yksityisasuntoon Brooklynissa. 

En ollut vielä koskaan tavannut Elenaa kasvotusten ja yht´äkkiä hän seisoi edessäni väsyneenä 14 tunnin lentomatkan jälkeen, Vladivostokista. Olimme molemmat tulleet samaan asuntomme vieressä olevaan kulmakauppaan hankkimaan iltapalaa, Elena suoraan metrolta. Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin. 

Elena Stikhina syntyi pienessä Lesnoin kaupungissa Uralin alueella joulukuun 25.  Päivä 1986. Vanhempien lisäksi perheeseen kuului yksi veli. 

Elenan lauluharrastus sain alkunsa vasta viisitoistavuotiaana paikallisen kulttuuritalon opettajan johdolla. Elena suuntasi suoraan klassiseen lauluun, vaikka kuuntelikin mielellään kaikenlaista nuorisomusiikkia.
– Tietenkin tunnen The Rasmuksen, hän vastasi hymyillen kysymykseeni. 

Kulttuuritalon opettajan suosituksesta ja vanhempiensa tukemana Elena alkoi käydä laulukursseilla Moskovassa. Pikkuhiljaa kehittymisensä myöstä ajatus alkoi suuntautua ammattilaulajan uran valintaan. 

Opiskelu jatkui Moskovan konservatoriossa ja Galina Visnevskaya – ooppera-akatemiassa. Vuonna 2014 Elena sai kiinnityksen State Primorski – oopperataloon Vladivostokissa ja elämässä alkoi uusi vaihe kaukana Tyynenmeren rannalla, lähellä Pohjois-Korean ja Kiinan rajaa.  

Repertoaariteatterissa tehtiin lujasti töitä ja Elena pääsi esittämään upeita päärooleja, kuten Michaela (Carmen), Violetta (La Traviata) ja Tosca. 

Samana vuonna Elena voitti arvostetun Competizione dell Ópera-kilpailun ja liittyi vuotta myöhemmin IOA Management – agentuurin laulajaksi. 

Vladivostokin ooppera antoi Elenalle laajat mahdollisuudet tehdä uraa myös muualla ja niin hänen elämässään seurasi kolmen vuoden ”keikkaputki”, jossa kotiin ei ehtinyt kuin harvoin, eikä silloinkaan lepäämään. Oli tehtävä esityksiä myös oman oopperan lavalla.  

Vuonna 2016 Elena valittiin Yleisön suosikiksi Plácido Domingon johtamassa Operalia- laulukilpailussa. Nousujohteinen ura alkoi kiihtyä entisestään. 

Vuonna 2017 Elena liittyi Pietarin Mariinsky-teatterin ensembleen ja koti vaihtui Vladivostokista Pietariin. Pahin reissuaminen oli nyt ohi, koska Pietariin pääsi nopeasti ja helposti lepäämään lyhyemmänkin vapaajakson aikana. Mariinskyn lavallakin on jo takana useita suuria rooleja, joista monet Valery Gergievin johdoilla.
– Valerylla on valtava karisma, hän on suuri muusikko ja hän kunnioittaa laulajaa. Hänen luokseen haluaa aina palata, kuvailee Elena Mariinsky-teatterin johtajaa, kapellimestari Valery Gergievia. 

Elenan tie on johtanut monien Euroopan suurten oopperatalojen lavoille, joukossa National Opéra de Paris, Staats Oper Berlin, Deutche Oper Berlin ja Suomen kansallisooppera.
– Mutta rakastan myös pienempiä saleja ja kirkkoja. Joroisten musiikkipäivillä haluan laulaa venäläisiä romansseja sekä kauneimpia ooppera-aarioita, lupailee Elena. 

Yes, I´m Jan. And you are Elena? Näin tutustuttuamme ruokakaupassa, jatkamme yhteiseen majapaikkaamme, jossa Marjukka Tepponen ja Kevin Greelaw meitä odottavat. Tuuli Takala on jo ehtinyt lähteä takaisin Saksaan. 

Seuraavana päivänä on edessä koelauluja, joiden seurauksena Elenan matka on kulkenut Yhdysvalloissa mm. Bostonin oopperan Toscaksi. Ja edessä on tulevalla kaudella Sisar Angelica Metropolitan oopperassa. 

Keskustelumme Helsingin Musiikkitalossa on päättymässä ja Elena lähtee valmistautumaan Leonoran rooliin Kansallisoopperan Trubaduuri-produktiossa. 

Lopuksi Elena toteaa:
– En ole kuitenkaan vain laulaja. Olen nainen ja ihminen ja haluan löytää jatkossa hyvän tasapainon työn ja muun elämän välillä. 

Musiikkitalon kahviosta poistuu määrätietoinen taiteilija, joka on nousemassa maailman suurten sopraanonimien joukkoon. 

Jan Hultin